Veeti & the Velvets, Leningrad Cowboys, Tanssii tähtien kanssa, Kuorosota – listaa voisi jatkaa loputtomiin. Käytännössä moni suomalainen tuntee viihteen moniottelijan laulaja-näyttelijä Veeti Kallion. Tätä nykyä Vanhan Rauman sydämessä hierojana työskentelevä Kallio on kotiutunut puolisonsa ja tyttärensä kanssa Pyhärantaan.

1. Muutitte Pyhärantaan heinäkuussa 2020 vanhaan 1800-luvun alussa rakennettuun entiseen pappilaan. Asuitte aiemmin Paimiossa, miten päädyitte juuri Pyhärantaan?

– Olimme etsineet jo jonkin aikaa maalaismiljöössä sijaitsevaa taloa pääsääntöisesti saariston rengastien varrelta, ja listanneet asioita, joita kohteessa tulisi olla. Tämä Pyhärannan paikka näytti hyvältä valokuvissa. Kävimme paikan päällä eräänä lauantaina ja palasimme sunnuntaina uudestaan. Ihastuimme molemmat kokonaisuuteen, joka oli kuin meille tarkoitettu.

2. Minkälainen paikka Pyhäranta on ollut asua ja elää?

– Pyhärannassa on erittäin ystävällinen tunnelma ja sellainen tietynlainen kyläyhteisömeininki, jossa ihmiset haluavat auttaa toisiaan. Olemme tunteneet itsemme heti alusta lähtien tervetulleiksi ja viihtyneet erittäin hyvin. Olen kuullut sanottavan, että Pyhäranta on ihan metsän keskellä, mutta siellähän on paljon elämää – on peuroja ja muita metsän eläimiä. Kesäaikanahan asukasmäärä kasvaa huomattavasti, kun mökkeilijät saapuvat.

– Meillä on tarkoitus avata jossain kohtaa pihapiiriimme bed & breakfast -tyylinen paikka. Parhaillaan remontoimme kesäkahvilaa. Lattiat ja katto on avattu ja uusittu, samoin huonokuntoiset hirret, paljon on tehty myös pihatöitä. Vielä en osaa sanoa, saadaanko kahvila avattua jo tulevaksi kesäksi.

3. Työskentelet hierojana Vanhassa Raumassa. Miten esiintyvästä taiteilijasta tuli kanaalikaupungin asukkaiden lihaksia pehmittävä ammattilainen?

– Ajatus liittyi vahvasti bed & breakfast -suunnitelmaamme. Mietimme puolisoni kanssa, että hierontapalvelu sopisi hyvin yhteen majoitus-, kahvila- ja muiden palveluiden kanssa. Olen hieronut jo useita vuosia, mutta koulutetuksi hierojaksi valmistuin Turun Hieronta-akatemiasta vuosi takaperin.

– Pumpulipoijuun päädyin nähtyäni TE-toimiston sivuilla ilmoituksen, jossa haettiin hierojaa. Laitoin ilmoituksen sisään ja poikkesin paikan päällä. Olen nyt työskennellyt maaliskuun puolivälistä lähtien täällä aina torstaisin ja perjantaisin.

4. Minkälainen työympäristö Vanhan Rauman miljöö on?

– Tämähän on aivan ainutlaatuinen niin alueena kuin kiinteistönäkin. Tässä on hyvällä tavalla sellaista kodinomaisuutta ja lämminhenkisyyttä. Lapseni kummitäti perheineen asuu Raumalla, ja lisäksi olen käynyt täällä keikoilla, joten paikkakunta oli osittain tuttu entuudestaan. Ja nythän minun kuuluu kannattaa Rauman Lukkoa, kun olen tännepäin muuttanut – ja hyvin joukkueella näyttää menevän.

5. Viimeinen vuosi on ollut tapahtuma-alalla erittäin haastava. Minkälaisia ajatuksia mennyt ja tuleva herättää?

– Viime kesän teatterit peruttiin, kuten myös kevään ja syksyn keikat, joten onhan tilanne ollut todella huono. Kun on taloudellisesti pelkkää menoa, eikä ollenkaan tuloa, on sen aiheuttama ahdistus otettava jollakin tavalla haltuun.

– Jos haetaan hankalasta tilanteesta positiivisia puolia, niin on ollut ainakin aikaa ajatella sellaisia asioita, joita ei olisi muuten tullut ajateltua. Tajusin, että se yhtäkkinen aika, jota oli paljon, kannattaa hyödyntää oikein. Olenkin käyttänyt runsaasti aikaa hengitys- ja läsnäoloharjoituksiin. En olisi aikanaan uskonut, kuinka paljon sellaisesta on hyötyä.

6. Olet tehnyt urasi aikana monenlaista esimerkiksi keikkalavoilla, teattereissa, elokuvissa ja televisiossa. Sinusta huokuu tietynlainen ennakkoluulottomuus, allekirjoitatko itse tämän?

– Minulla on sellainen motto, että ihmisethän näitä asioita tekevät. En haaveile kauheasti mistään, vaan kokeilen ja teen. Kun kokeilee, niin oppii ja tietää, mikä on se oma juttu. Kaikessa on hyvä muistaa kolme asiaa, eli Hand - Heart - Head. Tällä tarkoitetaan sitä, että ensin teet, sen jälkeen saat siitä jonkin fiiliksen ja kolmannessa vaiheessa ehkä jossain vaiheessa ymmärrät asian. Se on tutkimusten mukaan kaikkein tehokkain tie oppia. On turha lyödä kapuloita omiin rattaisiin miettimällä liikaa etukäteen. Eikä kokeileminen vaadi oikeastaan edes rohkeutta, vaan tekee vain vaikka vähän pelottaisikin.

7. Koetko olevasi enemmän muusikko vai näyttelijä, vai voiko näitä yleensäkään erottaa toisistaan?

– Ei niitä oikein voi erottaa. Tosin nyt kun ei ole keikkoja eikä näytöksiä, en edes koe olevani esiintyjä. Olen tehnyt elämäni aikana viihteen ja hieromisen lisäksi monenlaisia töitä, kuten rakentanut, tehnyt tatuointeja ja työskennellyt suutarinliikkeessä. Sanoisin, että olen käsityöläinen.

8. Ensimmäisestä julkisesta keikastasi on jo yli 40 vuotta. Mitkä hetket nousevat tähänastiselta uralta kaikkein kirkkaimpina muistoina mieleen?

– Niitä on monia, mutta 1970-luvun lopun keikka Pattijoella Kuuselan nuorisotalolla on yksi tärkeä hetki. Meillä oli bändissä kaksi kitaraa ja rummut, joita minä soitin. Ei ollut basistia, eikä laulajaa. Setäni tuli keikan jälkeen kysymään, miksi kukaan ei laula, koska bändissä pitää olla laulaja. Sitä kautta minä tartuin mikrofoniin.

– Toinen unohtumaton kokemus oli keikka Roskilden päälavalla noin 60 000 ihmisen edessä. Kesken biisin alkoi sataa yhtäkkiä rakeita. Lisäksi Leningrad Cowboysin kanssa olimme saksalaisen Die Toten Hosenin 1000. keikan lämmittelijänä Bad Religionin kanssa. Isolla lavalla oli kaksi catwalkia, ja siinä ihan hengästyi, kun juoksi catwalkin toiseen päähän.

– Teatteripuolelta yksi mieleenpainuvimmista on ollut Les Misérables -musikaali Helsingin kaupunginteatterissa. Kaiken kaikkiaan olen aina ollut sellainen täysillä tai ei lainkaan -ihminen. Minulle ei ole koskaan ollut väliä sillä, kuinka paljon ihmisiä on yleisössä – aina olen täysillä mennyt, niin hyvässä kuin vähemmän hyvässä.

9. Mitä lavalla oleminen antaa tekijälleen?

– Henkistä turvaa. Joskus myös paljon stressiä, mutta se on muuttunut ajan myötä. Monesti on huomannut, että lava on ainoa paikka, missä tietää mitä tekee ja on turvassa sen määrätyn ajan. Totta kai lavalla, kuten elämässä muutenkin, pitää olla koko ajan valmis tarvittaessa soveltamaan, mutta lavalla saa tehdä sitä, mitä haluaa ja missä tietää olevansa hyvä.

– Olen myös saanut tutustua hienoihin ihmisiin ja nähnyt erilaisia paikkoja, sitä kautta ymmärrys esimerkiksi erilaisuuteen on kasvanut. Olen monesti miettinyt, että olen saanut tehdä niin paljon erilaisia juttuja, että olen elänyt käytännössä jo kolme elämää; neljäs on menossa.

10. Maailma palaa pikkuhiljaa poikkeusolojen jälkeiseen uuteen normaaliin, mitä tavoitteita sinulla on tulevaisuuteen?

– Jos jostain haaveilen, niin siitä, että pysyisin terveenä ja saisin tehdä töitä. Hyvää onnea on jokaisella oma määrä ja sitä kannattaa käyttää harkiten, ja samalla tulee käyttäytyä niin, että sitä hyvää onnea tulisi lisää.

11. Terveisesi Omaa voimaa -lehden lukijoille?

– Isoäitini sanoi aikanaan, että älkää lapset koskaan kasvako niin ylpeiksi, ettette osaisi pyytää apua. Tämä viisaus sopii mielestäni tähän korona-aikaan paremmin kuin hyvin. Käytännössä jokainen uskaltaa pyytää apua fyysisiin ponnistuksiin, mutta on uskallettava pyytää sitä myös henkisen taakan kanssa. Aina löytyy joku, joka haluaa jeesata. Maailma on täynnä hyviä ihmisiä ja jos sellaista ei tunne, voi ryhtyä itse sellaiseksi.

KOLME VINKKIÄ VIRKEÄÄN ARKEEN:

1. Hengitä oikein

– Hengitys, hengitä, vedä henkeä – hieno suomenkielinen sana. Me teemme sitä yli 20 000 kertaa vuorokaudessa, yli 140 000 kertaa viikossa, joten pidämme sitä helposti itsestäänselvyytenä. Opettele hengittämään oikein ja huolehdi hengittämisestä, eli hengestä.

2. Nuku hyvin

– Mene ajoissa nukkumaan, mielellään saman päivän puolella jolloin olet herännyt. Tuskin kukaan on koskaan harmitellut sitä, että on mennyt liian aikaisin nukkumaan. Ja kun nukut, nuku mielellään ilman lisäaineita. Uniongelmat ovat yleisiä ja kannattaa ottaa selvää, mikä niihin auttaisi. Hengitysharjoitukset ovat yksi hyvä ja luonnollinen tapa.

3. Oma aika

– Muista, että kaikki aika on omaa aikaa. Kun teet kaikesta ajasta sinun omaa aikaasi, niin et tarvitse sitä erikseen. Muuten huomaat sen olevan yhtäkkiä kortilla, ja ruuvi päässä kiristyy, kun stressaat sitä, ettei omaa aikaa ole.

– On osattava olla kiitollinen siitä, että saa joka aamu herätä. Jokainen meistä on yksilö ja jokainen haistaa, maistaa, koskettaa ja kokee kaiken eri tavalla, eikä kukaan voi tehdä näitä asioita toisen puolesta. Nautitaan elämästä ja sen tarjoamista kokemuksista.